Hyvin olen nyt pystynyt sanomaan EI kaikille herkuille. Töissä eilen toinen asiakas olisi halunnut tarjota Fazer Sinistä ja toinen kahvia ja pullaa. Ja minä kieltäydyin! Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä? No, ei nyt  ehkä ihan ensimmäinen..  Kovasti tyrkyttivät ottamaan, mutta olin vahva. Onneksi minulla oli kesätyöläinen mukanani, joten hän sai sitten syödä herkkuja minunkin puolesta. Ymmärsivät jotenkin paremmin minun kieltäytymiseni, kun oli edes joku kenelle tarjota. Ja joku kuka mielellään otti tarjouksen vastaan. 

 Kalorilaskurin mukaan kovin hyvin olen nyt muutamina päivinä pysynyt kohtuuden rajoissa ja jopa alle päivittäisen suostituksen. Ehkä ei kuitenkaan ole jatkuvasti hyvä mennä suositusten alle, ettei elimistö ala säästöliekille ja pidä vaan tuikemmin läskeistä kiinni. Kesätyöntekijän kanssa käytiin eilen jäätelölläkin ( sen muuten unohdin laittaa koko kalorilaskuriin...) joten jotain herkkuakin olen itselleni sallinut. Otin kyllä mehujään, etten sentään kermajäätelöä lähtenyt mässäämään. Herkkua oli tuokin :)

 Lomani alkaa juhannusviikon alussa, ja kestää viikon. Mutta heinäkuun alussa jään neljäksi viikoksi kesälomalle, ja silloin kyllä tulee varmasti syötyä vähän niin ja näin. Jännittää jo nyt mitä se neljä viikkoa saakaan aikaan. Taitavat kaikki tulokset jotka sitä ennen saavutan niin lähteä sen siliän tien. Yritän kyllä tsempata myös silloin lomalla, mutta monesti tämä kesä ja herkut vain ovat kovin vastustamattomia... Nuorempana kesät olivat minulle sellaista aikaa, että olin koko ajan menossa ja monesti paino tippui. Siihen samaan pitäisi pyrkiä nyt takaisin. Siis siihen että paino tippuu. Sellaiset muut juoksut eivät enää niin kiinnosta. Jatkuva kaupungilla notkuminen ja kavereiden kanssa jokirannassa istuskelu. Mitäköhän ihmisetkin oikein ajattelisivat jos kolmekyppinen äiti-ihminen notkuisi teini-ikäisten kanssa kartsalla? No, aikansa kutakin.